Syyllisyyttä löytämässä, anteeksi antamassa
Pidän kovasti siitä ajatuksesta, että ihminen tekee ja ajattelee itselleen sairautensa. Joka ainoan. Keho kertoo kivulla kantajalleen asioita, jotka sillä hetkellä vaativat työstöä tai henkisellä tasolla vaivaavat. En ole millään tavalla terveydenhuollon ammattilainen ja tiedän, että sairauksia täytyy myös lääketieteellisesti hoitaa. Pyrin kuitenkin omissa tai lähipiirini sairauksissa yleensä pohtimaan, mikä minkäkin sairauden takana henkisellä tasolla on. Olen kuunnellut huolestuneena erästä ystävääni, jolta lyhyen ajan sisällä löydettiin kilpirauhasen kasvaimia, maksan sairaus ja diabetes. Tietäen ystäväni taustat olisin halunnut huutaa, että etkö jo näe; kurkun alue sairastuu, kun et sano, vaan nielet kaikki sinulle tärkeät asiat, maksaan varastoituu sairautena kaikki patoutuneet tunteet, diabetes on seurausta näistä samoista asioista. Jos noihin tiloihin ei pian pääse paneutumaan henkisellä tasolla, olen lähes varma, että seuraava vaihe on vaikea masennus. Merkkejä on jo ihan selkeästi havaittavissa. Palaan kipukohtiin tarkemmin myöhemmin, mutta ensin ajatuksiani siitä, mistä kaikki saa lähes aina alkunsa: Jokainen kipu on pohjimmiltaan lähtöisin tunteesta jonka nimi on syyllisyys. Syyllisyyden oivalluksen sain lukiessani mahtavan hämmentävää kirjaa; Luule Viilma – Et ole yksin VII.
Syyllisyys on siitä monimutkainen tunnetila, että toinen tuntee sitä liikaa ja toinen ei ollenkaan. Omatunto on luonnollisesti yksi syyllisyyden kokemisen ilmenemismuoto ja oikeassa suhteessa se toimii ihmisen hätävalona elämän eri tilanteissa. Oikein toimiessaan se kertoo mikä on oikein, mikä väärin. Suurin osa syyllisyydestä on kuitenkin tiedostamatonta ja näin ollen pääsee tekemään pahaa ihmisen keholle. Tiedostamaton syyllisyys on todella raskas taakka kantaa, vie energiaa ja sairastuttaa. Mitä se syyllisyys sitten on?
Luin Viilman kirjan tätä asiaa käsittelevää kohtaa useita kertoja ja sieltä nousee syyllisyyden selitykseksi se, että pohjimmiltaan kaikki syyllisyyden tunteemme syntyvät haluamisista. Ja kaikki haluamiset ovat toteutumatonta energiaa ihmisen sisällä. Toteutumaton energia syntyy muiden elämän elämisestä ja oman elämän elämättä jättämisestä johtuvasta sietämättömän suuresta syyllisyydestä, joka sairautena ilmenee suomalaisena kansantautina, masennuksena. Noissa Viilman sanoissa asuu suuri viisaus. Toivon, että jonain päivänä osaan itsekin kunnolla antaa itselleni anteeksi ja osaan olla ottamatta vastuulleni muiden elämiä. Siten pystyn vapauttamaan omaa syyllisyyttäni. Otan vastuun omista tekemisistäni ja teen täydellä tahdolla sen, mitä kulloinkin olen tekemässä. Jätän tekemättä sen, mikä ei tunnu hyvältä, mikä aiheuttaa minulle syyllisyyttä.
Jos mietit, miksen huutanut ystävälleni hänen sairauksiensa syytä, voin kertoa, ettei ystäväni ole siihen millään tavalla valmis. Hänen syyllisyydentuntonsa on niin suurta, että kertomalla tämän löytämäni totuuden hän ärsyyntyisi entisestään, eikä kykenisi senkään vertaa käsittelemään asiaa. Toivon, että pienellä ohjaamisella ja satunnaisilla kysymyksilläni hän saa itse idean päästä kiinni ja päättää hoitaa itseään ottamalla vastuun elämästään, elämällä omaa elämäänsä ja olemalla itselleen armollinen. Sitä minä todellakin toivon.
———————–
Jos osaa iloita sairaudestaan ja kuunnella sitä, mitä sairas itselle kertoo, on itseään tunnetasolla rasittamalla aiheuttanut sairautensa ja saa sen jo hyvää vauhtia paranemaan.
