Pidän kovasti siitä ajatuksesta, että ihminen tekee ja ajattelee itselleen sairautensa. Joka ainoan. Keho kertoo kivulla kantajalleen asioita, jotka sillä hetkellä vaativat työstöä tai henkisellä tasolla vaivaavat. En ole millään tavalla terveydenhuollon ammattilainen ja tiedän, että sairauksia täytyy myös lääketieteellisesti hoitaa. Pyrin kuitenkin omissa tai lähipiirini sairauksissa yleensä pohtimaan, mikä minkäkin sairauden takana henkisellä tasolla on. Olen kuunnellut huolestuneena erästä ystävääni, jolta lyhyen ajan sisällä löydettiin kilpirauhasen kasvaimia, maksan sairaus ja diabetes. Tietäen ystäväni taustat olisin halunnut huutaa, että etkö jo näe; kurkun alue sairastuu, kun et sano, vaan nielet kaikki sinulle tärkeät asiat, maksaan varastoituu sairautena kaikki patoutuneet tunteet, diabetes on seurausta näistä samoista asioista. Jos noihin tiloihin ei pian pääse paneutumaan henkisellä tasolla, olen lähes varma, että seuraava vaihe on vaikea masennus. Merkkejä on jo ihan selkeästi havaittavissa. Palaan kipukohtiin tarkemmin myöhemmin, mutta ensin ajatuksiani siitä, mistä kaikki saa lähes aina alkunsa: Jokainen kipu on pohjimmiltaan lähtöisin tunteesta jonka nimi on syyllisyys. Syyllisyyden oivalluksen sain lukiessani mahtavan hämmentävää kirjaa; Luule Viilma – Et ole yksin VII.
Syyllisyys on siitä monimutkainen tunnetila, että toinen tuntee sitä liikaa ja toinen ei ollenkaan. Omatunto on luonnollisesti yksi syyllisyyden kokemisen ilmenemismuoto ja oikeassa suhteessa se toimii ihmisen hätävalona elämän eri tilanteissa. Oikein toimiessaan se kertoo mikä on oikein, mikä väärin. Suurin osa syyllisyydestä on kuitenkin tiedostamatonta ja näin ollen pääsee tekemään pahaa ihmisen keholle. Tiedostamaton syyllisyys on todella raskas taakka kantaa, vie energiaa ja sairastuttaa. Mitä se syyllisyys sitten on?
Luin Viilman kirjan tätä asiaa käsittelevää kohtaa useita kertoja ja sieltä nousee syyllisyyden selitykseksi se, että pohjimmiltaan kaikki syyllisyyden tunteemme syntyvät haluamisista. Ja kaikki haluamiset ovat toteutumatonta energiaa ihmisen sisällä. Toteutumaton energia syntyy muiden elämän elämisestä ja oman elämän elämättä jättämisestä johtuvasta sietämättömän suuresta syyllisyydestä, joka sairautena ilmenee suomalaisena kansantautina, masennuksena. Noissa Viilman sanoissa asuu suuri viisaus. Toivon, että jonain päivänä osaan itsekin kunnolla antaa itselleni anteeksi ja osaan olla ottamatta vastuulleni muiden elämiä. Siten pystyn vapauttamaan omaa syyllisyyttäni. Otan vastuun omista tekemisistäni ja teen täydellä tahdolla sen, mitä kulloinkin olen tekemässä. Jätän tekemättä sen, mikä ei tunnu hyvältä, mikä aiheuttaa minulle syyllisyyttä.
Jos mietit, miksen huutanut ystävälleni hänen sairauksiensa syytä, voin kertoa, ettei ystäväni ole siihen millään tavalla valmis. Hänen syyllisyydentuntonsa on niin suurta, että kertomalla tämän löytämäni totuuden hän ärsyyntyisi entisestään, eikä kykenisi senkään vertaa käsittelemään asiaa. Toivon, että pienellä ohjaamisella ja satunnaisilla kysymyksilläni hän saa itse idean päästä kiinni ja päättää hoitaa itseään ottamalla vastuun elämästään, elämällä omaa elämäänsä ja olemalla itselleen armollinen. Sitä minä todellakin toivon.
———————–
Jos osaa iloita sairaudestaan ja kuunnella sitä, mitä sairas itselle kertoo, on itseään tunnetasolla rasittamalla aiheuttanut sairautensa ja saa sen jo hyvää vauhtia paranemaan.
Vaikka päätin jossakin vaiheessa nuoruuttani, ettei minusta ikinä tule äitiä, on äitiys ollut parasta mitä olen tässä elämässä kokenut. Kliseinen lause, mutta kirjoitettunakin kertoo suunnattoman paljon sieluni maisemasta. Olen myöhemmin näkijöiltä kuullut, että minussa on läsnä valtava äidillinen energia. Olen ollut äiti monta kertaa. Suurten perheiden äiti. Tässä elämässäni olen ratkaissut asian vähän helpommin; olen kerännyt ympärilleni monta menneiden elämieni lasta ja nauttinut heidän seurastaan tätinä, ystävänä tai muutoin läsnä olevana aikuisena. Minulla on kaksi biologista lasta suurehkolla ikäerolla.
Äiti-minussa voi hirveän huonosti silloin, kun huomaa epäkohtia lähellä olevien lasten ja nuorten äitisuhteissa. Vaikka kovasti puhutaan siitä, miten lapsi voi hienosti selvitä silloinkin, kun lähivanhemmus on kenellä hyvänsä turvallisella aikuisella, olen kuitenkin sitä mieltä, että sielullisesti äidin ja lapsen suhde on aina niin ainutlaatuinen, että sen jäljet näkyvät lapsessa vaikka lapsi menettäisi äitinsä jo ennen syntymäänsä. Suhde äitiin on aina tärkein ja aina eniten vaikuttava. Isiä tai muita tärkeitä aikuisia väheksymättä.
Äidiksi tuleminen on aina valtava henkinen haaste. Äitiys on lähtökohtaisesti oman sielun asettamista toisen ihmisen käyttöön. Se on ja sen tuleekin olla osaksi luopumista itsestään. Se on siirtymistä riippumattomuudesta riippuvuuteen. Tämä on kaikista suurin haaste, jonka tuore äiti tulee kokemaan. Eikä se kaikilta kivuttomasti onnistu. Riippumattomuuden menetystä kun ei missään oppikirjassa opeteta.
Olen huomannut, että ne äidit, joita tuo riippumattomuuden menetys koskee eniten, menettävät helpommin kykynsä nauttia pienistä, arkisista asioista silloin, kun lapsen kanssa on tylsää. On hankalaa asettaa omat tarpeensa toissijaiseksi. Eikä niitä aina asetetakaan. Äidit masentuvat ja eksyvät äitiyden vaatimuksiin entistä helpommin. En tiedä, onko oikein yleistää, mutta usein näille äideille annetaan enemmän mahdollisuuksia kohdata tämä kasvun pisteensä, eli yleensä näillä äideillä on useampi lapsi. Vanhemmuus menee arjesta selviämisessä välillä ihan hukkaan.
Palautathan äitinä mieleesi kerta toisensa jälkeen, että lapsen hyvinvointi ja kasvu rakentuu äärimmäisen yksikertaisista asioista. Perustarpeiden tyydyttämisestä ja henkisen kasvun tukemisesta. Tärkeimmät äiti-lapsi –suhteen rakennusaineet ovat rakkaus, läsnäolo ja kunnioitus. Rakkaus täytyy lapselle näyttää ja sanoa, kunnioitus lasta kohtaan peilautuu takaisin lapsen kunnioituksena äitiään ja muita ihmisiä kohtaan. Huolenpidolla, kiintymyksen tarpeen tyydyttämisellä, vuorovaikutuksella ja turvallisilla rajoilla pärjää jo hyvin pitkälle. Muista, että elämässä pitää välillä olla myös yhteisiä sirkushuveja, pelkkä jatkuva kieltäminen ja rankaisu tappavat lapsen rakkautta. Lapsen kasvua nuoreksi ja aikuiseksi pystyy parhaiten tukemaan olemalla se vanhempi. Ei olemalla lapsen toveri. Tämän päivän nuorille annetaan liian paljon tilaa kasvaa keskenään. Nuoren saama malli toisesta nuoresta ei ole oikea tapa hoitaa kasvatustehtävää.
Jos olet aloittamassa tietäsi äitinä, toivoisin, että voisit pitää mielessäsi sen, että lapsesi on sinut äidikseen valinnut. Hän on tulossa täyttämään elämäntehtäväänsä ja sinulla on valtava kunnia olla tästä osallisena. Olethan siitä jokaisena päivänä kiitollinen? Jos jotakin osaamista voisin sinulle lähettää, olisi se kykyä olla lempeästi ja rakastavasti jämäkkä vastuunkantaja.
Jos olet äiti, joka kamppailee lapsensa kasvukipujen kentässä hämmentyneenä ja tietämättä mitä tehdä, toivon, että voisit kääntää katseesi peiliin ja toivoa itsellesi vahvaa periksiantamattomuutta. Sinä pärjäät kyllä. Rajat ovat rakkautta ja uusia tilaisuuksia on voitava antaa niin kauan kuin asia opitaan. Rakasta nuortasi ja ole läsnä, näytä että rakastat. Kerta toisensa jälkeen. Olen ihan vakuuttunut, että jos haluat muutoksen nuoressa, on sinunkin jollakin tasolla muututtava. Jos jotakin osaamista voisin sinulle lähettää, olisi se kykyä olla lempeästi ja rakastavasti jämäkkä vastuunkantaja.
Muutama sananen enkeliuskostani. Enkelit ovat olleet elämässäni aina. En ole koskaan varsinaisesti enkeleitä nähnyt saatikka ääneen niiden kanssa keskustellut, mutta olen aina uskonut noihin ihaniin olentoihin, jotka ovat läsnä elämän jokaisessa hetkessä. Minulle antoi suurta lohtua lukea Lorna Byrnen teoksia kun oivalsin, että jokaisella meistä on oma, henkilökohtainen suojelusenkeli, joka on läsnä ihmiseksi syntymän hetkestä ruumiin kuolemaan. Vain kolmen askeleen päässä takanasi. Vasta viime vuosina olen oppinut olemaan pelkäämättä sitä tunnetta, kun tuntee ja tietää, että ei ole yksin. Enkeleiden avusta olen nauttinut aina. Äitini kertoi ihan vastikään, että olin lapsena huutanut häntä huoneeseeni ja todennut, että huoneen nurkassa on enkeli.
Olin kerran nuorempana veljeni autolla yli 30 asteen pakkasessa liikenteessä. Pysäköin auton kaupan pihalle siitäkin huolimatta, että tiesin auton käynnistysvaikeudet pakkaspäivinä. Kun tulin kaupasta autoon ja väänsin virta-avaimesta, auto ei inahtanutkaan. Kokeilin useita kertoja ja epäusko hiipi mieleeni. Ajattelin, että kokeilen kerran vielä, mutta vasta sen jälkeen kun pyysin enkeleiltä apua. Juttelin ja pyysin silmät kiinni mielessäni tovin ja mitä tapahtuikaan. Auto käynnistyi kuin siinä ei olisi ikänä vikaa ollutkaan. Olen pyytänyt paljon pieniä asioita; parkkipaikka löytyy lähes aina pyytäessäni, tavarat korjaantuvat kuin itsestään. Kylmä vaihtuu lempeäksi lämmöksi, takan märät puutkin roihahtavat kun ottaa henkiset ystävät apuun. Uskon siihen, että enkelit auttavat ja ovat aina valmiita tekemään. Ihan parasta oli sinkkuvuosinani se fyysinen kokemus, minkä osakseni sain kun yksinäisyys oli pahimmillaan. Pyysin päästä syliin. Ja pääsin. Paha mieli helpotti ja tunsin valtavan rakkauden ja läsnäolon. Ei ollut ollenkaan vaikea kuvitella suuria valkoisia siipiä kietoutumassa ympärilleni.
Tänä päivänä käytän enkeleitäni jatkuvasti. Ihan pieniin ja suurempiin asioihin. Pyydän heiltä siunauksen jokaiselle matkalleni, pyydän rauhoittamaan riehuvan taaperoni, pyydän vaikka korjaamaan jonkun teknisen laitteen. Käytän ja juttelen heille jatkuvasti. Toimii.
Ota sinäkin enkelit käyttöösi, he ovat sinua varten. Aloita pienistä pyynnöistä ja testaa näitä taivaallisia ystäviäsi. Pyydä pieniä ihmeitä; pyydä, että kirja, jonka olet jo kauan halunnut lukea löytyy lähikirjaston hyllystä. Tai että kauan kadoksissa ollut koru tai vaate löytyy. Tai että sinulta viedään pois sitä pahinta tunnetilaa, missä olet. Heidän auttamistyönsä on täysin pyyteetöntä. Sinun tarvitsee vain pyytää. Ja kiittää avun saatuasi.
Voiko mikään olla mukavampaa, kuin puhua ja kirjoittaa itsestään. Minä, ihana minä. Nelikymppinen nainen sielunrauhaa täynnä. Iloitsen perheestä ja ystävistä. Niistä päivistä, kun sielussa virtaa energiat parhaimmillaan, eikä väsytä, masenna, ärsytä mikään. Niinä päivinä kiitän koko tämän ihmiselämäni kaaresta. Ilman kaikkia vaikeitakaan tapahtumia en olisi nyt tässä. Läsnä tässä hetkessä ja näissä tunteissa. Valmiina oppimaan ja oivaltamaan asioita, joihin minua ylhäältä ohjataan.
Uskon, että ihminen valitsee tiensä jo ennen syntymäänsä. Tietystä syystä päättää asettua ihmiskehossa tiettyyn perheeseen ja tiettyihin tapahtumiin. Kun olen yrittänyt ihmisilleni selvittää, miten itse ihmisen elämän näen, selitän asiaa useimmiten näin; Elämän suuret suunnat on ennalta määrätty ja jo taivaissa päätetty. Koska ihmiselle on annettu vapaa tahto, on ihmisen tiessä tienhaaroja, joissa hänellä on valta päättä elämänsä suunta. On siis olemassa useita vaihtoehtoisia polkuja, joista se paras, tai siihen hetkeen sopiva tulee aina valituksi. Mikään ei tapahdu sattumalta. Jokaisella kohtaamisella ja tapahtumalla on tarkoituksensa ja paikkansa. Jokainen omaa elämää koskeva päätös on täysin oikea. Ei ole olemassa virhearvioita tai vääriä ratkaisuja. Jokainen tapahtuma on oikea ja kaikella on tarkoituksensa. Joskus nuo omasta toiminnasta aiheutuvat tapahtumat vaan näyttävät tarkoituksensa vasta pitkän ajan kuluttua. Minä pyrin tekemään aina niin kuin sydän sanoo. On vienyt vuosia, että olen kunnolla uskaltanut luottaa sisäiseen tietooni, joka lähtökohtaisesti aina ohjaa minut oikeaan.
Tervetuloa mukaani oivallusten tielle. Minulle on ihan yhdentekevää, oletko kanssani samaa mieltä. Tässä ovat ajatukseni jotka haluan jakaa kanssasi. Poimi se, mikä tuntuu sinua puhuttelevan. Jos löydät edes jotain, olen elämäntehtävääni täyttänyt. Tästä alkakoon seuraavan tapahtuma kasvuuni.
